Työskentelyni on elämän mittainen, ei apurahakauden mittainen projekti. sitä on vaikea määritellä yksinkertaisesti ja lyhyesti. Johtuneeko tästä että en juuri saakaan apurahoja, mene ja tiedä. Yksi teema tai punainen lanka lähes koko tuotannossa on ollut myötätunto, toive vaikuttaa ihmisten väliseen yhteenkuuluvuuteen ja lämpöön eroista huolimatta. Tässä olen useimmiten käyttänyt ihmis- tai koirahahmoja. Koirat ovat minulle yksilöitä siinä missä ihmishahmotkin. Uskon että harjoittelemalla voi tulla empaatisemmaksi.

Uusissa töissä näkyy useammin jako osiin, kahteen tai useampaan.

Mitä tulee materiaaliin, olen siirtynyt lähes kokonaan puuhun. Tämä päivän tyäkaluilla tunnen itseni vapaaksi puun parissa, voin liimata kasaan, sahata, veistää, kaivertaa ja jälleen liimata. Puuta on rajattomasti käytössä. Puun käyttö on kestävää, vähemmän energiaa kuluttavaa kuin esimerkiksi pronssi tai keramiikka.

Mitt arbete är ett livslångt, inte stipendie-period långt projekt, det är svårt att definiera kort och simpelt. Kanske det är därför jag inte just beviljas stipendier.

Ett tema eller röd tråd i så gott som hela min produktion är medkänsla, ett hopp om att bidra till människors gemenskap och värme oberoende av skillnader. I detta har jag ofta använt hund- och människofigurer. Hundarna är för mig individer, precis som de mänskliga figurerna. Jag tror att man kan bli mera medkännande genom övning.

I de nyare arbetena syns ofta en uppdelning i två eller flere delar.

Beträffande materialet, har jag på de senaste åren så gott som helt övergått till träd. Med dagen verktyg känner jag mig mycket fri med trädet, man kan limma ihop, såga, hugga, gröpa och igen limma till, om igen. Tillgången till träd är gränslös. Ur en hållbarhets synvinkel är trädet bra, CO2-fotspåret är minimalt jämfört med t.ex. brons eller keramik som jag också använt.